Pohjoismaisen pääkaupungin kunnianhimolla kasvavan Helsingin kannattaa houkutella osaajia verotuksella. Veroalella voimme myös kompensoida korkeaa asumisen hintaa ja tehdä Helsingissä asumisesta saavutettavampaa pienituloisille työssäkävijöille ja eläkeläisille.
Veroprosentilla on väliä
Suurkaupungit kilpailevat osaajista kiihtyvällä tahdilla. Kansainvälisesti Helsingin kilpakumppaneita ovat muun muassa Kööpenhamina ja Tallinna, maan sisällä punninnassa voivat tulla usein kyseeseen esimerkiksi Espoo tai Tampere.
Helsinki ei saa antaa osaajien karata huomattavasti halvemman asumisen kaupunkeihin. Asumisen hintaan tulee puuttua varmistamalla riittävä asuntotuotanto, mutta myös kunnallisveroprosentti voi olla eläväisen kaupunkikeskustan ja toimivan liikenteen ohella merkittävä kilpailuvalttimme.
Suomi on tunnetusti raskaan verotaakan maa, mutta maan eniten lisäarvoa luova pääkaupunki pystyy irtiottoon. Helsingin tuleekin laskea kunnallisvero koko maan alhaisimmaksi – eli alle 4,7 prosentin.
Pääkaupunki on ollut lähes koko 2000-luvun vahvasti ylijäämäinen, joten se on yksinkertaisesti verottanut liikaa. Kun rahaa on ollut, kaupungin tehtävänkuvaa on laajennettu keinotekoisesti ja menoja on kasvatettu hurjaa tahtia.
Poliitikoille ei kannata antaa yhtään ylimääräistä, he kyllä käyttävät sen. Eniten hyvinvointia kuitenkin tuottaa se, että ihmiset saavat itse pitää rahansa.
Sen sijaan, me kaupunkilaiset olemme viime vuosina saaneet nauttia muun muassa 5,8 miljoonan euron pyörähallista, jonka käyttöaste on surkea ja joka seisoo lähinnä tyhjänä.
Suuret hankkeet eivät mene sen paremmin: niissä hintalappu voi jopa lähes tuplaantua aikanaan päätetystä, kuten Kruunusiltojen tapauksessa 430 miljoonasta 800 miljoonaan.
Veronmaksajien rahoja on jaettu myös esimerkiksi Gazaan, mitä voi pitää tai olla pitämättä hyvänä tarkoituksena – mutta kaupungin tehtäviin se ei kuulu, vaan asiassa päätösvalta kuuluu vain ja ainoastaan Suomen valtiolle.
Tämä ei ole tyhjentävä lista vaan ainoastaan pintaraapaisu kaupungin rahankäyttöön. Kaikissa näissä tapauksissa on kuitenkin sama perusongelma: kaupungilla on ollut liikaa rahaa käytettävissään. Julkisvarojen tuhlaus on inhottava asia, joka on kuitenkin ennaltaehkäistävissä.
Alentamalla kunnallisveroprosenttia voimme varmistaa, että kaupunki keskittyy ydintehtäviinsä tehokkaasti eikä sillä kerta kaikkiaan ole varaa keksiä uusia menoeriä.
Ihmisläheisempi ratkaisu on täysin mahdollista toteuttaa. Koska kunnallisvero ei ole progressiivinen, kevennys koskettaa suhteellisiin tuloihin nähden enemmän pieni- ja keskituloisia palkansaajia ja eläkeläisiä.
Mistä rahat?
Helsingin talousarvion mukaan vuoden 2025 kunnallisveron (5,3%) tuotto on noin 1,1 miljardia, joten sen keventäminen Suomen alhaisimmaksi (<4,7%) maksaisi noin 120-160 miljoonaa (riippuen kuinka alas se lopulta asetetaan). Helsingin budjetti vuodelle 2025 on 4,41 miljardia euroa, eli kunnallisveron osuus kaupungin tuloista oli vajaa 25%.
Hintalappu perustuu kuitenkin ainoastaan staattisiin laskelmiin. Todennäköisesti veroale tuo kaivattuja osaajia kehyskuntien sijaan Helsinkiin, jolloin verotulomme nousevat.
Pudotus toisi keskituloiselle palkansaajalle noin 30 euroa kuussa. Siellä ne eurot tuottavat eniten hyvinvointia.
Rahojen palauttaminen ihmisille ei tarkoita kaupungin palveluiden tason heikkenemistä – päinvastoin. Veronkevennykset antavat mahdollisuuden tehostaa ja järkevöittää kaupungin tekemistä, sillä Suomen suurimman työllistäjän organisaatiossa löytyy roppakaupalla parannuskohteita. Investointien tasoa voidaan tarvittaessa laskea tai asettaa tuottolaskelmat ehdoiksi niiden toteuttamiselle.
Helsinki voi toimia tässä esimerkkinä koko Suomelle.
Kaupunkilaisille palautetut verorahat siirtyvät useassa tapauksessa kulutukseen ja aiheuttavat inflaation jälkeen erittäin tarpeellista hyvän kierrettä kunnallistalouteen.
Mikäli minut valitaan kaupunginvaltuustoon, tulen tekemään kaikkeni verotaakan keventämiseksi tässä blogissa kuvatulla tavalla. Se on lupaus.